KUKONHIEKKA – 60 VUOTTA TANSSIA
KUKONHIEKAN SYNTY
Talven 1956 aikana Pullistuksen hallituksen kokouksissa oli pöytäkirjan ulkopuolella varmasti puhuttu paljon lavatanssitoiminnan käynnistämisestä. Suojan talossa oli jo jonkin aikaa järjestetty hyvällä menestyksellä talviaikaisia tansseja. Sotien jälkeen seurannut siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen oli saatu hyvälle tolalle. Suuret ikäluokat olivat jo ehtineet siihen ikään, että tulivat kotona toimeen yksinkin yhden illan. Ihmisillä oli tarve ja mahdollisuus hiukan huvitella. Tähän saumaan iski lavatanssibuumi. Lavoja rakennettiin niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Lavat rakennettiin ja niitä pyörittivät urheiluseurat nuorisoseurat, maamiesyhdistykset ja työväenyhdistykset. Lavatanssit nähtiin yhtenä keinona hankkia rahaa yhdistyksen varsinaiseen toimintaan. Pullistus oli liikkeellä ensimmäisten joukossa.
Hallitus päätti kokouksessaan 2.5.1956 vuokrata Kukonhiekasta Aune Uotiselta noin 2000m2 määräalan tanssilavan rakentamista varten. Kokouksessaan 20.5.1956 hallitus käynnisti tanssilavan rakentamisen tavoitteena, että lava on valmis juhannuksena 22.6.1956. Esiintymään oli tilattu Antero Seppäsen orkesteri Äänekoskelta. Lavatoimikuntaan nimettiin toiminnanjohtaja Pentti Tarvainen pj, Arvo Eerola, Aarne Tapper ja Kaarlo Hakala. Kukonhiekkaa paikkana perusteltiin sillä, että se on Jyväskylästä tulevan valtatien varrella ja että Käkyenlahdessa, jolla nimellä Kukonhiekkaan pistävä Pienen Lumperon lahti tunnettiin silloin, oli perinteisesti järjestetty juhannusjuhlia kokonpolttoineen ja tansseineen. Äänekoskelta ja kirkolta järjestettiin linja-autokuljetus. Sampo-lehti uutisoi avajaisista ja kertoi paikalla olleen tuhatmäärin nuoria ja vanhoja. Lukumäärä todellisuudessa oli noin tuhat.
Tanssit lähtivät hyvin käyntiin ja jo elokuussa lehdessä mainostettiin isolla ”Suositulla Kukonhiekan lavalla suurtanssit”. Kiireisen rakentamisaikataulun johdosta ja osin rahan puutteenkin takia lava oli avajaisissa hiukan keskeneräinen. Hyvän suosioin siivittämänä päätettiin vielä kesällä 1956 rakentaa lavalle ravintola ja sulkea seinän yläosat ikkunoilla. Lava oli pohjaltaan kahdeksankulmio, jonka läpimitta oli 18m. Suunnitelman oli laatinut rakennusmestari Niilo Honkanen.
Tanssien järjestelyvastuu oli aluksi toiminnanjohtaja Pentti Tarvaisella. Tansseja järjestettiin 2-3 kertaa viikossa keskikesällä. Ravintolavastaavien ja järjestysmiesvastaavien työmäärä ja vastuu olivat melkoiset. Niinpä alun talkooinnostuksen jälkeen alettiin vastuuhenkilöille maksamaan pientä korvausta. Lipunmyynti oli silloin ja on nykyäänkin talkootyötä. Lippujen hinnat alkuvaiheessa olivat 150-250mk eli nykyarvoltaan 4-6€. Tänään lipun saa 16-20€:lla.
Pullistuksen puheenjohtajana oli rakentamisen aikaan Svante Isomäki.
KEHITYS KEHITTYY
Tanssi, jonka sanotaan olevan vartalon liikuttelua musiikin tahdittamana, aiheuttaa ihmisen aivoissa useammanlaisia mielihyvän tunteita. Pelkästään oikea musiikki tai liikunta tekevät olon hyväntuuliseksi. Yhdistettynä hyväntuulisuus vain lisääntyy. Osa tansseissa kävijöistä hakee pelkästään tanssin tuomaa mielihyvää. Osa taas hyödyntää tanssin tuomaa hyväntuulisuutta ystävien ja tuttujen kanssa seurusteluun. Valtaosa tanssiväestä kuitenkin tulee tansseihin, koska tanssin tuoma hyväntuulisuus helpottaa merkittävästi parinmuodostumista. Kukonhiekassa järjestettiin joitakin vuosia sitten teemailta niille, jotka olivat löytäneet toisensa Kukonhiekassa. Väkeä oli paljon liikkeellä.
1950-60-lukujen vaihteessa suuret ikäluokat alkoivat tulla rippikouluikään ja sitä kautta luvallisen seurustelun piiriin. Väkimäärät lavatansseissa lisääntyivät räjähdysmäisesti. Uusia tanssilavoja syntyi joka pitäjään ja isompiin useampi. Arvioidaan, että parhaimmillaan Suomessa oli 1300 toimivaa tanssilavaa. Pullistus vastasi haasteeseen rakentamalla vanhan ”mutterin” tilalle uuden lavan. Päätös laajennuksesta tehtiin periaatteessa jo 14.3.1961, kun hallitus päätti käynnistää neuvottelut Kukonhiekan tontin omistajien kanssa lisämaa-alueiden ostamisesta. Neuvottelut johtivat tulokseen ja 16.6.1961 hallitus päätti ostaa noin 1ha määräalan Lahti, RN:5/38,- nimisestä tilasta. Näinkin suuri alue tarvittiin paitsi isommalle lavalle ulkoalueineen niin ennen kaikkea pysäköintialueeksi.
9.4.1963 hallitus päätti käynnistää lavan laajennustyöt. Lavan suunnittelu tilattiin rakennusmestari Jaakko Mäntylältä. Samalla päätettiin yhteistyöstä Luonet järven lentäjien ja Sotainvalidien veljesliiton Keski-Suomen piirin kanssa. Edellisten kanssa sovittiin lentolehtisten levittämisestä ja juhannusaattoillan ylilennosta ja jälkimmäisen kanssa Keski-Suomen juhannustyttö-kisan järjestämisestä Kukonhiekassa. Veljesliitto omisti järjestämisoikeudet.
7.5.1963 hallitus jakoi työurakat. Puutyöt sai Aarne Tapperin työporukka ja kattotyöt peltiseppä Alpo Roikonen. Avajaiset päätettiin pitää juhannusaattona 21.6.1963. Uuden lavan myötä väkimäärä kasvoi merkittävästi. Kukonhiekka oli yksi suurimmista tanssilavoista Suomessa
Vuonna 1964 päätettiin vielä rakentaa Kukonhiekan pihalle ulkolava, jota käytettiin erinäköisten oheisohjelmien esittämispaikkana. Tämän jälkeen Kukonhiekka pysyi osapuilleen samanlaisena aina kesään 1973 saakka.
17.4.1959 Pullistuksen hallitus päätti luopua toiminnanjohtajan toimesta. Operatiiviset vastuut jaettiin hallituksen jäsenten kesken. Samalla muodostettiin useita toimikuntia vastuujäsenten tueksi ja selkärangaksi. Vastuu Kukonhiekasta tuli Veikko Kristianssonille, joka toimi silloin seuran sihteerinä. Veikko hoiti Kukonhiekan esiintyjät ja muut järjestelyt aina vuoteen 1974. Toiminnanjohtajan toimi päätettiin palauttaa ja toiminnanjohtajaksi valittiin Jouko Elevaara. Hän hoiti toiminnanjohtajan tehtäviä 1976 loppuun. Tauno Keskustalo aloitti toiminnanjohtajana ja Kukonhiekkavastaavana 1.1.1977 ja oli tehtävässä aina vuoden 1999 loppuun asti. Senkin jälkeen hän vielä vastasi ohjelmista vuoteen 2009 asti. Pekka Rantala jatkoi toiminnanjohtajana Taunon jälkeen ja vastaa nyt kaikista Kukonhiekan asioista.
PUDOTUSPELI ALKAA
70-luvun alkupuolella suuret ikäluokat olivat jo päässeet naimisiin ja siirtyivät hoitamaan lapsiaan. Kävijämäärät lavatansseissa kääntyivät laskuun. Lavat alkoivat kilpailla kävijöistä panostamalla lavojen toiminnallisuuteen, oheispalveluihin ja luonnollisesti esiintyjiin. Toiminnan taloudelliset riskit kasvoivat.
Veikko Kristianssonilla oli vahva käsitys Kukonhiekan menestystekijöistä. Lavaa päätettiin laajentaa ja toiminnat lavan sisällä järjestellä uudelleen. 17.5.1971 hallitus päätti ostaa lisää maata Kukonhiekan lavan ympäriltä, jotta aiotut kehittämishankkeet voitaisiin järkevästi toteuttaa. Maata hankittiin useammalla kaupalla noin 1,8ha. Kauppojen jälkeen Pullistus omisti Kukonhiekassa yhteensä 2,8ha maata. Kauppojen varmistuttua hallitus päätti 23.8.1971 käynnistää suunnittelun, joka pitäisi sisällään lavan laajentamisen ja kehittämistarpeet. Tehtävä annettiin rakennustoimikunnalle, johon kuuluivat Kyösti Karvinen pj, Jaakko Mäntylä, Martti Mäkinen, Veikko Kristiansson, K. Heinonmäki, Erkki Hänninen, J. Tarvainen ja Reino Hakkarainen. Suunnitelmat laati rakennusmestari Pekka Valkonen. 23.8.1971 suunnitelmat hyväksyttiin ja rakennustöihin varattiin määräraha. Lavatanssikauden 1972 alkaessa uusittu ja laajennettu lava oli käytössä. 1972 vuosikertomuksessa arvioidaan remontti onnistuneeksi, vaikka kävijämäärät hiukan pienenivät. Pienentyminen oli kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin kilpailevilla lavoilla.
Suurten ikäluokkien lapset tulivat tanssi-ikään 1980 luvun alkaessa. Heidän musiikkimakunsa ja tanssityylinsä erosivat vanhemman väen makutottumuksista. Tauno Keskustalo, joka oli hyvin ajan hermolla huvijärjestäjänä, esitti ja johtokunta hyväksyi Kukonhiekan tanssilavan jakamisen nuorten ”disko-osaan” ja vanhemman väen ”tango-osaan”. Samalla sisäänkäynti ja narikka siirrettiin järven puolelle alatasanteelle. Näillä 70-80-lukujen vaihteessa tehdyillä uudistuksilla mentiin aina vuoteen 1993 asti. 80-luvun loppu ja 90-luvun alku olivat Kukonhiekan historian parhaita vuosia kävijämäärillä ja tuotoilla mitattuna.
BUSINEKSEN LUONNE MUUTTUU
Jo 1980-luvun puolella oli nähtävissä, että tanssilavojen omistuspohja alkoi muuttua. Erilaisten harrasteyhdistysten tilalle alkoi tulla yksityisten liikemiesten omistamia lavoja. Omistajat elättivät itsensä ja perheensä ja hankkivat varallisuutta pyörittämällä tanssilavoja. Pullistuksen toiminnassakin mukana olleiden Jouko Elevaaran ja Martti Vainion menestys lienee kaikkien tiedossa. Yksityinen omistus toi myös uusia tuulia ei niinkään ohjelma puoleen kuin oheistoimintoihin. Anniskeluoikeuksin varustetut tanssilattiaa suuremmat ravintolatilat, majoitustilat ja karavaanaripalvelut olivat vetovoimatekijöitä, jotka saivat kansan muuttamaan kulkusuuntaa. Tauno Keskustalo varoitteli hallitusta tästä trendistä, mutta urheiluseuran oli vaikea hyväksyä alkoholitarjoilua tiloissaan ennen kuin pakon edessä. Pakko tuli kesällä 1992, jolloin Kukonhiekan kävijämäärät lähtivät syöksyyn lähinnä Lomakouheron kilpailun johdosta.
Vuosien 1993-98 välissä Kukonhiekan rakennusta ja toimintoja kehitettiin monella rintamalla. Arkkitehti Jouko Berg oli laatinut jo 1991-92 aikana Kukonhiekan rakennuksen ja alueen kehittämissuunnitelman. Vaikka Bergin suunnitelmaa ei uskallettu sellaisenaan toteuttaa, niin monet sen keskeiset ideat kuitenkin toteutettiin useimmiten ns ”karvalakkiversioina”, mutta toimivina. Alakertaan rannan puolelle rakennettiin karaokepubi. Lavan jakanut väliseinä poistettiin ja sisäänkäynti WC- ja narikkatiloineen siirrettiin salin päätyyn tanssilattian tasalle. Ravintolatiloja laajennettiin rannan puolelle tekemällä sinne hulppea kaksikerroksinen terassi. Tanssilattia hiottiin ja lakattiin. Ravintolatiloihin saatiin anniskelulupa 6.10.1995. Näillä toimilla Kukonhiekan kävijämäärät saatiin taas nousuun. Vuoden 1994 pohjakosketuksesta, 3236 kävijää, noustiin niin, että vuonna 2000 kävijöitä kirjattiin jo 15692 kpl. Kukonhiekka selviytyi pudotuspelistä hengissä. Tällä hetkellä koko Suomen alueella toimii noin 120 aktiivista tanssilavaa eli kymmenesosa huippulukemista.
2000-luvulla tiloja ja toimintoja on edelleen kehitetty. Koko talon kattava äänentoistojärjestelmä asennettiin 2015. Orkesteripäätyyn lisättiin 2010 100m2 katettu ulkolava. Uusi lipunmyyntikoppi karavaanareiden sosiaalitiloineen valmistui 2005. Yläterassia laajennettiin 2003. Vuosittaisten kävijöiden määrä on vakiintunut 23000-25000 välille ja toiminta tuottaa voittoa.
SUMMA SUMMARUM
Kukonhiekan 60 vuoden historian aikana lippuja tansseihin on myyty arviolta 1,2 miljoonaa kappaletta. Sitä kuinka monta eri tanssijaa lavalla on käynyt ei ole tilastoitu. Määrää voidaan kuitenkin yrittää arvioida lähtien siitä, paljonko ihmisiä on Saarijärvellä ja sen ympäristökunnissa syntynyt 60 vuoden aikana. Syntyneiden määrä on noin 30000 ja jos heistä puolet on käynyt tansseissa niin Kukonhiekassa olisi tanssinut noin 15000 eri ihmistä. Suuruusluokka on varmaankin oikea.
Matkalla on ollut huonoja ja hyviä vuosia. Tarkkoja tilastoja kävijämääristä ei löydy ihan alkuvuosilta, mutta hallituksen pöytäkirjoista voi päätellä, että alkuun on lähdetty noin 10000 kävijällä vuodessa. Sen jälkeen kävijämäärä kasvoi tasaisesti ollen ensimmäisessä huipussaan vuonna 1971, jolloin myytiin 32515 lippua. Siitä kävijämäärät alkoivat vähentyä aiemmin mainitun syyn takia. Pohja saavutettiin tässä syklissä 1981, jolloin myytiin 14170 lippua. Uudistusten myötä päästiin taas nousuun, joka huipentui vuonna 1991 37460 myytyyn lippuun. 1992 alkoi Kukonhiekan historian vaikeimmat vuodet. Kävijämäärä romahti ja vuonna 1994 myytiin vain 3236 lippua. Neljän vaikean vuoden jälkeen 1996 kävijämäärät lähtivät jälleen nousuun hitaasti, mutta varmasti. Tässä syklissä toistaiseksi suurin myyntimäärä on vuodelta 2012 25682 lippua.
Suurin lippumäärä, 3876, myytiin juhannuksena 1965, jolloin esiintyjänä oli Rauno Lehtisen orkesteri. Kakkosena on Arja Koriseva vuodelta 1990 2776 lipulla ja kolmantena Topi Sorsakoski vuodelta 1987 2402 lipulla. Pienin yksittäinen myynti sattui vuodelle 1993, jolloin eräänä heinäkuun lauantaina Kukonhiekkaan ei vaivautunut tulemaan kuin 23 tanssijaa. Alle sadan lipun iltoja oli kymmenkunta vuosina 1993-1995.
Harri Lehtinen